Osa 1
Uusi koti, uusi ympäristö
Hei!! Olen Michelle. Olen tämän Legagyn kantaäiti. Eikö olekkin kivaa!! No mutta olen perhetavoitteinen, ja elämäntoivetta en ole vielä päättänyt. (Ei se nyt ihan niin mennyt, et vaan suostu kertomaan sitä!!)
Tälläinen on minun kaunis tonttini. Se maksoi 15 200 simelonia. Jäljelle minulle jäi rahaa 4 800. On ihanaa asua rannalla.
Tässä tämä minun kotini on. Kiinteistövälittäjä kyllä kertoi sen olevan paljon kaunimpi, mutta se olikin tuollainen tötterö. Muutin muuten tänään tänne Karkkilaan. Kaunista seutua, pakko sanoa.
Tervetuloa sisälle tänne matalaan majaani. Äskön nuo komeat muuttomiehet kantoivat tavarani sisälle. Tarvitsisin kyllä jonkun remonttimiehen luokseni, joka voisi vaikka maalata seinät kauniiksi.
Toinen nurkka. Valkoisesta ovesta pääsee vessaan, sanon jo valmiiksi, että se on yhtä kamala kun muutkin huoneet.
No, tässä nyt on sitten tämä huussi. Suihku ja pytty.
Rakastan maalaamista, nyttenkin maalaan jotain mitä siveltimeni päästä irtoaa!
Oli aika etsiä töitä, niitä löytyikin lääketieteen uralta. Palkka olisi 250 simelonia.
Lällällää!! Mäpä opin kävelemään yhteistonteille!! (Jaa.. Luuletko että mä en sit osaa? Toiminto tuli matkoilla lisäosassa.)
Koitin kivikentän haravointia. En tajua mitä järkeä tässä on, mutta paikalliset sanoivat sen tuovan onnea. (Anteeksi.. Kuva on vähän turhan pieni..)
(ja tämäkin..) Meditointi on jänää hommaa. Senkin opetti mulle paikalliset tyypit. Kulma saa yhteyden jumalaan. Tais toimia, kun yllättäen nousin ilmaan!!
Sitten lähdin kotiin... KÄVELLEN!! Lällätilää!! (oot vähän ärsyttävä.. JOTEN LOPETA MICHELLE!!)
Vaikka on talvi, halusin koittaa uimista meressä. Vesi oli jääkylmää, mutta se oli virkistävä kokemus!!
Sitten otin aurinkoa. Harmi etten ruskettunut yhtään. (Onkohan tossa järkeä, kun säätiedotuksesakin luvattiin tänään lumisadetta..) Elä aina pilaa mun iloa senkin haiseva Sipuli!!
Hei! Sinä! Toppatakkinen ruma akka, oho ootkin mies.. No mutta pois mun auringon edestä, senkin lihava lehmä!! (koitas nyt vähän rauhoittua!)
Jaa, niin tästä kuvasta minä en tiedä mitään.. No okei.. Soitin tuholaistorjujalle että se hakisi sen lihavan lehmän pois mun auringon edestä. Mies ei tainnut tajuta, mutta lupautu kumminkin tulla kurkkaamaan. Ja sanoi jos ei mikään auta, niin kannattaisi soittaa eläinlääkäriin, joka hakisi lehmän. (Olisit nyt kertonut että tarkoitit simiä, etkä mitään lehmää)
Iso ötökkäauto kaarsi pihalleni. Hahaa! Taidankin heti tarkistaa onko komistus asialla..
Ja komistushan sieltä autosta kömpi!! Olen onneni kukkuloilla!! (tiesitkö että tuholaistorjujat ovat kuuluisia köyhyydestään, mutta enpä enää häiritse sun unelmiasi xD)
"Uuh!! Oletpa sinä komea, ja varmaankin rikas!! Tule sisälle ja ota kuppi kuumaa nuudelia. Itse paistoin, oikein maukasta" Kaikkea kannattaa kokeilla. (Huoah..)
"Tyhmä ämmä! Olen täällä töissä, ja en pidä edes nuudeleista!" Taisi mennä yritys pieleen.. No mutta onneksi mies sentään antoi puhelinnumeronsa minulle.
Tapasin suloisen koiran. Nimeä en voi muistaa.. Ehheh.. Näette nyt muuten ulkoasuni, eikö olekkin söötti!! (Ihana kulkukoira!!)
(Mitä mä sanoin..) Olin poikki, enkä jaksanut toruakkaan koiraa. Annoin sen rauhassa tehdä tuolista polttopuuta.
No, tässä taas näkyy yöpukuni. Kerronpa iltasadun, joka perustuu minun elämääni. Olipa kerran Michelle tyttö, jonka äiti kuoli myrkkyyn, kosa myrkytti itsensä. Myrkky oli myrkyllistä myrkkyä, ja myrkyn tavoin myrkytti myrkyllisellä myrkyllään äitini. (joo, ketään ei sitten kiinosta..)
En ole ihan varma siitä lopusta, tarkistankin sen täältä. Myrkytettiinkö se vai tapettiinko. Ai, se siivottiin lattia mopilla, taitaa tarkoittaa että mokilla hapattiin kuolleiden kirjoihin. Oho, tämä onkin siivouskirja. Voisinkin vähän lukea, kun töissä tarvitsee siivouspisteen.
Roope opetti minulle paikallisen tervehtimistavan, tälläinen poskipusu. Se oli hieno tervehtimistapa.
Ensisuudelman huumaa, harmi että se oli pelkkä pusu, eikä oikea ensisuudelma. Mutta silti se oli ensimmäinen pusuni.
Pian suudelma vaihtui muhinointiin. Olen niin rakastunbut, että päässä kiertää!! (Juu, niin varmaan)
Roope muutti luokseni asumaan. Pyysin jo yhden kerran, mutta silloin hän kieltäytyi. Ilmeisesti minuutin päästä oli oikea hetki. Miltäköhän tuntuu asua miehen kanssa, Sipuli? (Jaa, mistä mä voisin sen tietää, en ole sen kummemmin ajatellut. Jos tarkoitat rakastettua, minulla ei ole sellaista)
Tässä on sitten taloni!! "Tarkoitatko Michelle talomme!" Ai, anteeksi Roope. Ehheh! Tämä kyllä on minun taloni, Murr!!
Ovesta pääsee tälläiseen ruokailutilaan. Kaksi hienoa tuolia, ja pyöreä pöytä.
Tässä olkkari/keittiö.
Toinen kulma, makoilen tässä hellan päällä. Alkaa olla aika kuuma olo, kun ti hella on päällä. Auts!!
Saatiin jopa televisio!! Valkoisetsa ovesta pääsee makkariin.
Tässä on tämä makkari. Ehdotin juuri että tehtäisiin lapsia, sellaisia pieniä taaperoisia tapsuttamaan ympäri taloa. (Ei se ole niin yksinkertainen projekti!) Olen varautunut kaikin tavoin!!
Tuossa on yhä tuo minun keskeneräinen maalaukseni. Vaatekkaappikin piti hommatavaatteille.
Komensin Roopeakin ryhdistäytymään, ja hankkimaan työpaikan. Roope otti töitä jonain levykaupan myyjänä.
Minä sensijaan loistan urallani, sain nimittäin ylennyksen!!
Roopeeeee!! Miksi heitit maalaukseni roskiin ja maalasti tilalle tuollaisen hirviän!! "Kulta, saimme siitä rahaa 203 simelonia!" (Tyypillisiä perheriitoja)
Kävin ostamassa Roopelle vähän vaatteita, ettei tarvitsisi olla niissä myrkkyvaatteissa.
Nyt alkaa näyttää muodikkaalta!! Mahtavaa!!
Seuraavasta osasta en tiedä, ilmestyy kyllä pian. Siihen asti moro!!
Uusi koti, uusi ympäristö
Hei!! Olen Michelle. Olen tämän Legagyn kantaäiti. Eikö olekkin kivaa!! No mutta olen perhetavoitteinen, ja elämäntoivetta en ole vielä päättänyt. (Ei se nyt ihan niin mennyt, et vaan suostu kertomaan sitä!!)
Tälläinen on minun kaunis tonttini. Se maksoi 15 200 simelonia. Jäljelle minulle jäi rahaa 4 800. On ihanaa asua rannalla.
Tässä tämä minun kotini on. Kiinteistövälittäjä kyllä kertoi sen olevan paljon kaunimpi, mutta se olikin tuollainen tötterö. Muutin muuten tänään tänne Karkkilaan. Kaunista seutua, pakko sanoa.
Tervetuloa sisälle tänne matalaan majaani. Äskön nuo komeat muuttomiehet kantoivat tavarani sisälle. Tarvitsisin kyllä jonkun remonttimiehen luokseni, joka voisi vaikka maalata seinät kauniiksi.
Toinen nurkka. Valkoisesta ovesta pääsee vessaan, sanon jo valmiiksi, että se on yhtä kamala kun muutkin huoneet.
No, tässä nyt on sitten tämä huussi. Suihku ja pytty.
Rakastan maalaamista, nyttenkin maalaan jotain mitä siveltimeni päästä irtoaa!
Oli aika etsiä töitä, niitä löytyikin lääketieteen uralta. Palkka olisi 250 simelonia.
Lällällää!! Mäpä opin kävelemään yhteistonteille!! (Jaa.. Luuletko että mä en sit osaa? Toiminto tuli matkoilla lisäosassa.)
Koitin kivikentän haravointia. En tajua mitä järkeä tässä on, mutta paikalliset sanoivat sen tuovan onnea. (Anteeksi.. Kuva on vähän turhan pieni..)
(ja tämäkin..) Meditointi on jänää hommaa. Senkin opetti mulle paikalliset tyypit. Kulma saa yhteyden jumalaan. Tais toimia, kun yllättäen nousin ilmaan!!
Sitten lähdin kotiin... KÄVELLEN!! Lällätilää!! (oot vähän ärsyttävä.. JOTEN LOPETA MICHELLE!!)
Vaikka on talvi, halusin koittaa uimista meressä. Vesi oli jääkylmää, mutta se oli virkistävä kokemus!!
Sitten otin aurinkoa. Harmi etten ruskettunut yhtään. (Onkohan tossa järkeä, kun säätiedotuksesakin luvattiin tänään lumisadetta..) Elä aina pilaa mun iloa senkin haiseva Sipuli!!
Hei! Sinä! Toppatakkinen ruma akka, oho ootkin mies.. No mutta pois mun auringon edestä, senkin lihava lehmä!! (koitas nyt vähän rauhoittua!)
Jaa, niin tästä kuvasta minä en tiedä mitään.. No okei.. Soitin tuholaistorjujalle että se hakisi sen lihavan lehmän pois mun auringon edestä. Mies ei tainnut tajuta, mutta lupautu kumminkin tulla kurkkaamaan. Ja sanoi jos ei mikään auta, niin kannattaisi soittaa eläinlääkäriin, joka hakisi lehmän. (Olisit nyt kertonut että tarkoitit simiä, etkä mitään lehmää)
Iso ötökkäauto kaarsi pihalleni. Hahaa! Taidankin heti tarkistaa onko komistus asialla..
Ja komistushan sieltä autosta kömpi!! Olen onneni kukkuloilla!! (tiesitkö että tuholaistorjujat ovat kuuluisia köyhyydestään, mutta enpä enää häiritse sun unelmiasi xD)
"Uuh!! Oletpa sinä komea, ja varmaankin rikas!! Tule sisälle ja ota kuppi kuumaa nuudelia. Itse paistoin, oikein maukasta" Kaikkea kannattaa kokeilla. (Huoah..)
"Tyhmä ämmä! Olen täällä töissä, ja en pidä edes nuudeleista!" Taisi mennä yritys pieleen.. No mutta onneksi mies sentään antoi puhelinnumeronsa minulle.
Tapasin suloisen koiran. Nimeä en voi muistaa.. Ehheh.. Näette nyt muuten ulkoasuni, eikö olekkin söötti!! (Ihana kulkukoira!!)
(Mitä mä sanoin..) Olin poikki, enkä jaksanut toruakkaan koiraa. Annoin sen rauhassa tehdä tuolista polttopuuta.
No, tässä taas näkyy yöpukuni. Kerronpa iltasadun, joka perustuu minun elämääni. Olipa kerran Michelle tyttö, jonka äiti kuoli myrkkyyn, kosa myrkytti itsensä. Myrkky oli myrkyllistä myrkkyä, ja myrkyn tavoin myrkytti myrkyllisellä myrkyllään äitini. (joo, ketään ei sitten kiinosta..)
En ole ihan varma siitä lopusta, tarkistankin sen täältä. Myrkytettiinkö se vai tapettiinko. Ai, se siivottiin lattia mopilla, taitaa tarkoittaa että mokilla hapattiin kuolleiden kirjoihin. Oho, tämä onkin siivouskirja. Voisinkin vähän lukea, kun töissä tarvitsee siivouspisteen.
Roope opetti minulle paikallisen tervehtimistavan, tälläinen poskipusu. Se oli hieno tervehtimistapa.
Ensisuudelman huumaa, harmi että se oli pelkkä pusu, eikä oikea ensisuudelma. Mutta silti se oli ensimmäinen pusuni.
Pian suudelma vaihtui muhinointiin. Olen niin rakastunbut, että päässä kiertää!! (Juu, niin varmaan)
Roope muutti luokseni asumaan. Pyysin jo yhden kerran, mutta silloin hän kieltäytyi. Ilmeisesti minuutin päästä oli oikea hetki. Miltäköhän tuntuu asua miehen kanssa, Sipuli? (Jaa, mistä mä voisin sen tietää, en ole sen kummemmin ajatellut. Jos tarkoitat rakastettua, minulla ei ole sellaista)
Tässä on sitten taloni!! "Tarkoitatko Michelle talomme!" Ai, anteeksi Roope. Ehheh! Tämä kyllä on minun taloni, Murr!!
Ovesta pääsee tälläiseen ruokailutilaan. Kaksi hienoa tuolia, ja pyöreä pöytä.
Tässä olkkari/keittiö.
Toinen kulma, makoilen tässä hellan päällä. Alkaa olla aika kuuma olo, kun ti hella on päällä. Auts!!
Saatiin jopa televisio!! Valkoisetsa ovesta pääsee makkariin.
Tässä on tämä makkari. Ehdotin juuri että tehtäisiin lapsia, sellaisia pieniä taaperoisia tapsuttamaan ympäri taloa. (Ei se ole niin yksinkertainen projekti!) Olen varautunut kaikin tavoin!!
Tuossa on yhä tuo minun keskeneräinen maalaukseni. Vaatekkaappikin piti hommatavaatteille.
Komensin Roopeakin ryhdistäytymään, ja hankkimaan työpaikan. Roope otti töitä jonain levykaupan myyjänä.
Minä sensijaan loistan urallani, sain nimittäin ylennyksen!!
Roopeeeee!! Miksi heitit maalaukseni roskiin ja maalasti tilalle tuollaisen hirviän!! "Kulta, saimme siitä rahaa 203 simelonia!" (Tyypillisiä perheriitoja)
Kävin ostamassa Roopelle vähän vaatteita, ettei tarvitsisi olla niissä myrkkyvaatteissa.
Nyt alkaa näyttää muodikkaalta!! Mahtavaa!!
Seuraavasta osasta en tiedä, ilmestyy kyllä pian. Siihen asti moro!!
Kommentit